■ Etusivu ■ Arttu ■ Willy ■ In memoriam ■ Uutiset ■ Kuvagalleria ■ Linkit
Giant Dane's Braveheart
"Willy"
Syntynyt: 30.11.2005
Lonkat:
Kyynärät:
Kasvattaja: Hanna Sulantaus-Eskola
Olen doggipoika Giant Dane’s Braveheart, Willy. Olen vasta muuttanut uuteen kotiini ja kaikki on vielä outoa ja ihmeellistä. Täällä kotona minua odotteli isoveli-eno Arttu ja kissa Viljo. Synnyin Giant Dane’s kenneliin, aivan kuten isoveikka Arttukin. Äitini Zaran ja isäni Jekun kuvat voit katsastaa täältä. Meitä on yhteensä kolme veljestä tässä B-pentueessa, kaikki komeita keltaisia poikia, oikeita sydämenvaltaajia. Sepä muuten onkin yhden veljeni nimi, me ollaan kaikki tällaisia sydämellisiä poikia. Arttu-veikka kertoili, että mammalla on meidän kutsumanimet jonkinlainen pakkomielle, pitkään kuulemma meni ennen kuin minulle keksittiin kutusumanimi. Mamma halusi minulle jostain syystä viralliseksi nimeksi Braveheart. Ajatteli kai, että nimi on enne. Kutsumanimi aiheuttikin sitten ongelman, se olisi pitänyt kuulemma saada väännettyä virallisesta nimestä ja sen olisi myös pitänyt sopia Artun ja Viljon nimiin. Lopulta mamma keksi, että Mel Gibsonin roolihahmon nimi elokuvassa Braveheart on William Wallace. Siitä siis sain nimeni Willy. Aika hienoltahan tuo nimi näyttää kirjoitettuna, mutta kyllä se kuulostaa ihan suomalaiselta, kun mamma minua huutelee. Välillä kyllä olenkin ihan vain Vili Vilperi.
Harrastuksia mulla ei vielä oikein ole, ellei sellaisiksi lasketa syömistä, nukkumista ja leikkimistä. Kuulemma kesällä ollaan sitten menossa näyttelyihin. Mä en vielä siitä ymmärrä mitään, mutta Arttu kertoi, että se on sellainen paikka, missä on paljon muita koiria. Siellä pitää osata käyttäytyä nätisti, juosta reippaasti ja seistä ryhdikkäästi silloin, kun mamma komentaa. Joskus saattaa saada sellaisia ruusukkeita ja pokaaleja. Jos hyvä tuuri käy, voi mamma ostaa lopuksi makkaran. Nam, kuulostaa hyvältä, sanon minä! En mä niistä pokaaleista ja ruusukkeista itse niin välitä, mutta mamma saattaisi niistä ilahtua. Mä olen nähnyt Artun palkinnot, ja täytyy sanoa, että ne näyttää aika hienoilta.
Tokoonkin ollaan menossa joskus. Arttu siellä on käynytkin ja on aina yhtä tohkeissaan lähdössä moikkaamaan kavereita. Vaikka pitää siellä kuulemma tehdä muutakin, ainakin kulkea hihnassa, istua ja tulla luokse. Täytynee joku kerta lähteä kokeilemaan.
© 2004-2007 Reetta Sulantaus Kuvien kopioiminen on ehdottomasti kielletty. Emme anna kuvia virtuaalikenneleiden käyttöön.
